Synnyin samana päivänä kuin Arja Koriseva 21.4. mutta varalta 14 vuotta aiemmin. Synnyin samassa kaupungissa kuin Jari Sillanpää, Ludvika, Taalainmaa, Ruotsi. Eikös minun näiden faktojen perusteella ainakin tilastollisesti tulisi olla Tangokuningas ?

Äitini oli syntyessäni täyttänyt juuri huikeat 17 vuotta. Siinäpä syy miksi minua lähdettiin odottelemaan naapurimaahan. 24-vuotias isäni harppoi perässä ja meni Ludvikan kaivokseen töihin. Hän kuoli kaivosonnettomuudessa saman vuoden elokuussa. Olin alle 4 kk ikäinen joten isääni en ole koskaan nähnyt. Äitiini iski tuberkuloosi ja hän joutui naapurikaupungin Falunin parantolaan ja minä saman kylän lastenkotiin. Äitini sairaalassa oli 80% suomalaista henkilökuntaa joten hänen ei tarvinnut koskaan opetella sanaakaan ruotsia. Minä taas kuuntelin ensimmäisen elinvuoteni sujuvasti 100% ruotsalaisen henkilökunnan ja lasten puhetta. Onkohan siinä syy että minusta tuli erilainen nuori ?

Äitini parannuttua muutimme Suomeen ja äiti avioitui uudestaan junassa tapaamansa komian miehen kanssa. Ja kas kummaa, taas kaivosmies. Kouluni aloitin Vihannin Lampinsaaren sinkkikaivoksen kupeessa. Ouluun muutimme 1960. Oulun maineikkaan lyseon kävin vuosi ja luokka-periaatteella ja kirjoitin ylioppilaaksi 1969.

Olin jo lapsesta alkaen enolle renkinä Sievin mummolassa kaiket kesät ja kaikki vapaat viikonloput. Sievin asemakylällä lapsuuteni leikkikavereina oli mm. kaksi Jokisen poikaa, Markku ja Tapio. Heidän isällään oli pieni kenkätehdas. Se oli myös yksi ensimmäisiä työpaikkojani. Nykyään Sievin Jalkine on Pohjois-Euroopan suurin kenkätehdas. Ihme kylä: 200 asukasta ja 600 työpaikkaa.

Musiikki vei minut mukanaan jo kouluaikoina. Kävin kyllä merillä kahtena kesänä. Tarmo-eno oli merillä koko ikänsä ja kertoi huikeita tarinoita maailman eri kolkista. Minusta piti tulla merikapteeni. Rummut kuitenkin voittivat. Perustin ensimmäisen orkesterini jo 13-vuotiaana. Monien seikkailujen ja elämänkokemusten jälkeen olen palannut lähtöruutuun ja soittanut taas vakituisesti ”Expressissä” vuodesta 2004. Olin välillä muissa töissä 37 vuotta.

Muutin Helsinkiin kokeilemaan onneani rumpujeni kanssa 1970. Se oli kyllä enemmän työtä kuin onnea että olin sitten 8 vuotta Dannyn orkesterinjohtaja ja rumpali 1970-77. Talvisin Dannyn pitäessä pitkiä lomia soitin eri ravintolaorkestereissa.

Sitten perustin oman yökerho-orkesteri ”Poppoon”. Sillä kierrettiin Suomea ja Ruotsia. Yksi talvi soitettiin suomalaisella risteilyalus ”Finlandialla” syksystä kevääseen ilman vapaapäivää. Otin orkesteriin myös Suomen suuripäisimmän savolaisen Sakari Kuosmasen joka oli tuolloin vielä tuntematon suuruus mutta maine kasvoi. Saku tutustutti minut myös tamperelaisiin piippumuurariveljeksiin ja heidän isäänsä, emeritusmuurariin. Tein muiden töiden ohella ptodella vaarallisia piippuhommia yhteensä 22 vuoden aikana. Erikoista että kun isä oli tippunut kaivokseen tikkailta ja kuollut, poika kiipeili entistä korkeammalle usein hyvinkin huonokuntoisissa tehtaiden, lämpölaitosten tai sairaaloiden tiilisissä, betonisissa tai teräksestä tehdyissä savupiipuissa.

Risteilylaivalta toin Suomeen mukana ajatuksen uusista viihdevakansseista Suomen ja Ruotsin välisille laivoille. Perustin Silja-Linelle 1982 risteilyisäntä vakanssin. Toimin itse siinä tehtävässä kuusi vuotta. Nykyään risteilypäällikön, -isännän, tai –emännän vakansseista saa palkkansa yhteensä yli 150 henkeä. Se oli siis hyvä idea.

Lopetin laivahommat keväällä 1988. Aikaa seuraavan pestin alkuun oli muutama kuukausi joten hommasin yhden ammattipätevyyden lisää. Kävin taksinkuljettajan kurssin eli sekin pätevyys on taskussa.

Oulun ensimmäinen kaupallinen paikallisradio Mega aloitti kesäkuussa 1988 ja minä mukana toimittajana. Kierros oli tullut loppuun kun aloitin 37-vuotiaana eka kertaa töissä kotikaupungissani.

Megassa aloin kiinnostua poliittisiin asioihin eli kuinka tämä ruletti pyörii. Toimittajana oli pakko olla selvillä ympäröivästä yhteiskunnasta. Olin ensimmäisen kerran ehdokkaana Nuorsuomalaisten listalla sitoutumattomana vuoden 1995 eduskuntavaaleissa. Sain pelkällä radiomainoksella lähes 3000 ääntä mikä oli saavutus mutta pienen ryhmän edustajana se ei Arkadianmäelle riittänyt.

Seuraavana vuonna olin perustanut Ouluun sitoutumattoman ryhmän ja minut valittiin siitä sekä kaupunginvaltuustoon että –hallitukseen vuoden 1997 alusta. Sittemmin olen ollut jäsenenä myös teknisessä- ja opetuslautakunnassa, seutuvaltuustossa jne. Nyt on meneillään 15. vuosi Oulun kaupunginvaltuustossa. Olen myös Pohjois-Pohjanmaan maakunnan korkein luottamushenkilö eli maakuntavaltuuston puheenjohtaja. Entiseen Oulun lääniin kuuluu kaksi maakuntaa Pohjois-Pohjanmaa (34 kuntaa) ja Kainuu (9 kuntaa). Tulin mukaan myös kirkollisiin luottamustehtäviin 2007. Ensimmäiset neljä vuotta olin Oulun Tuomiokirkkoseurakunnan srk-neuvoston ja yhteisen kirkkovaltuuston jäsen. Vuoden 2011 alusta jatkan edelleen seurakuntaneuvostossa. Olin aiemmin myös yksityisten yhtiöiden hallituksissa. Niistä olen ajan puutteen vuoksi jäänyt pois. Meille kaikille merkittävän Yleisradion hallintoneuvoston jäsen olen ollut vuodesta 2007.

Megan jälkeen minulla oli elämäni kovin kokemus, lähes vuoden mittainen työttömyys. Ymmärrän siis oikein hyvin kuinka ankara koettelemus ihmisen itsetunnolle on sanoa vastaantulijalle että olen työtön. Siinä tuntee menettäneensä jopa ihmisarvonsa. Omalla sinnikkyydelläni kuitenkin yritin potkia eteenpäin. Lienen niitä harvoja jotka on valittu työttömyydestä eduskuntaan.

Kansanedustajaksi minut valittiin 2003 Kristillisten listalta sitoutumattomana. Hyvin pian kuitenkin huomasin että se puolue ei ole minua varten. En hyväksy että uskonto tuodaan mukaan politiikkaan. Liityin elämäni ensimmäisen kerran puolueeseen, Kokoomukseen, joulukuun alussa 2003 ja siirryin samalla Kokoomuksen eduskuntaryhmän jäseneksi.

Olin 5,5 vuotta lakivaliokunnan jäsen. Oikeusministeri Braxin tuotua 2008 alussa valiokuntaan ehdotuksen sakon muuntorangaistuksen poistamisesta poliisin kirjoittamista sakoista mittani täyttyi. Lopetin lakivaliokunnassa ja siirryin tulevaisuusvaliokunnan jäseneksi. Iltapäivät olen istunut koko kahdeksan vuotta hyvin laaja-alaisessa liikenne- ja viestintävaliokunnassa. Liikenne ja logistiikka ovat ennen kaikkea meille pohjoisen asukkaille elintärkeitä aloja. Mikäli kuljetukset eivät toimi, ei myöskään elinkeinoelämä toimi, eikä elintärkeitä euroja kerry yhteiskunnan kassaan, josta palveluilla ja tuilla tasapainotetaan ihmisten erilaisia tarpeita.

Pohjoismaiden neuvostoon Suomi liittyi 1955 ja minä 2004. Toimin siellä pitkään elinkeinovaliokunnan varapuheenjohtajana. Nykyisin istun neuvoston puheenjohtajistossa ja olen neuvoston Suomen valtuuskunnan varapuheenjohtaja. Vuoden 2011 alusta alkaen olen toiminut myös neuvoston Konservatiiviryhmän puheenjohtajana. Meillä on pohjoismaiden välillä tuhansia erilaisia rajaesteitä. Niiden poistaminen on minun tärkein asiani neuvoston toiminnassa. Esim. paluumuuttajien sosiaaliturvan erot ja eläkkeiden erilainen verotuskohtelu maiden välillä askarruttavat edelleen. Eräs erittäin mielenkiintoinen tehtävä oli kun sain olla joulukuussa 2007 ainoana Pohjoismaiden neuvoston suomalaisena jäsenenä Venäjän duuman vaaleissa vaalitarkkailijana. Siitä on myös asiallinen mutta hauska kirjoitukseni Kalevassa otsikolla ”Ryssän helvetissä”.

Elämäni ei alkanut kultalusikka suussa mutta sinnikkyydelläni ja ahkeruudellani olen tieni aurannut. Kokemusta työstä ja elämästä on karttunut muutaman elämän verran. Olen edelleen utelias ympäröivään yhteiskuntaan ja ihmisiin. Olen vasta 59 vuotta nuori enkä aio suinkaan jäädä laakereille lepäämään. Teen uutterasti työtä jotta saan sinut vakuuttuneeksi että olen edelleen pätevä edustajasi eduskunnassa.

Ystävällisin terveisin

Lyly Rajala- Mies ja ääni 143

Minulle tärkeitä asioita:

- kaksoisraide

- työ ja työllistyminen

- seniorikansalaiset

Kuljen vaalikiertueella tämän näköisellä kalustolla, tule tapaamaan!

Aikataulu ja reitti löytyy täältä